Ajatus / Thoughts

Hei! Olen Reeta Pollari. Perheeseeni kuuluu minun lisäksi mieheni, kaksi tytärtäni, sekä vaihteleva määrä koiria. Koirat, niiden kouluttaminen, kasvattaminen, jalostaminen ja niiden kanssa harrastaminen ovat kiehtoneet minua niin kauan kuin pystyn muistamaan. Lapsena en saanut omaa koiraa, mutta lenkkeilytin, koulutin ja harrastin eri lajeja naapureiden koirien ja lainakoirien kanssa. Lomillani olin usein töissä Muonion Harrinivassa 400 huskyn tarhalla. Ensimmäisen oman koirani, Cousin's Priscillan "Sinnan", hankin alunperin harrastuskaveriksi agilityyn, joskin tuota lajia emme ole juurikaan harrastaneet, lukuunottamatta kesällä 2012 käymäämme alkeiskurssia. Palveluskoiralajit sekä tottelevaisuus vetivät minut mukaansa täysin ja koirassa eniten arvostankin hyviä käyttöominaisuuksia ja terveyttä. Kasvattajan peruskurssin kävin syksyllä 2009 ja kennelnimi minulle myönnettiin kesällä 2013.

Ajatus ensimmäisestä pentueesta syntyi siitä, että halusin omalta osaltani edistää belgianpaimenkoiran, ja etenkin tervueren muunnoksen, säilymistä ennen kaikkea hyvänä käyttökoirarotuna. Tarkoitukseni oli säilyttää tervuerenin kaunis, näyttelyissäkin menestyvä ulkomuoto ja sisällyttää samaan pakettiin myös hyvät käyttöominaisuudet. Ensimmäinen pentue onnistuikin näiltä osin melko hyvin, mutta olen tullut huomaamaan, että pidemmällä tähtäimellä näyttelylinjoista ei juurikaan löydy vaatimuksiini sopivia jalostusyksilöitä. Valitettavasti käyttö- ja näyttelylinja erkanevat toisistaan koko ajan enemmän. Myös geenipoolin pitäminen laajana on mielestäni tärkeää säilyttääksemme belgissä elinvoimaisuuden ja estääksemme sairauksien lisääntymisen. Omat jalostusvalintani suuntautuvat tulevaisuudessa käyttölinjoihin.

Kasvattini myyn ensisijaisesti aktiivisiin ja harrastaviin koteihin - belgi ei ole sohvakoira, eikä siitä pidä sellaista jalostaakkaan. Kasvatukseni on hyvin pienimuotoista, pentueita syntyy harvoin ja käytän vain tarkkaan harkittuja, terveitä yhdistelmiä. Täydellistä yhdistelmää ja pentuetta ei ole olemassakaan ja jokaisesta suvusta löytyy terveiden lisäksi myös sairaita yksilöitä, koirarotuun katsomatta. Toivon pentujen omistajien kuvauttavan koiralta parin vuoden iässä luuston (selkä, lonkat, kyynärät) sekä peilauttavan silmät, sillä kasvattajana minulle sekä koko rodulle on tärkeää saada tietoa rodun terveydentilan kehityksestä. Pentua hankkiessa on siis hyvä muistaa, että kuvauttaminen on melko hintava operaatio.

Kasvattamani koirat ovat "omannäköisiäni", pentuetta teettäessäni mietin aina olisinko valmis jättämään pentueesta itselleni pennun.

Olen jäsenenä Kaustisenseudun Koiraharrastajissa, Suomen Belgianpaimenkoirayhdistyksessä sekä Kennelliitossa.